Soitan kannelta sinulle.
Laulan näitä laulujani.
Kuuntele siis kertomusta.
Opit ehkä myös jotakin.
Kohdussa jumalattaren
elin ennen, aikaisemmin.
En muista mä mennehiä,
mutta vuoksesi yritän.
Yksin meillä yöt tulevat,
yksin päivät lankeavat.
Yksin katson maailmaani,
yksin teen mä sen todeksi,
harhaksi, uskoksi – runoksi!
Kuin tulena, kuin valona
kosketin todellisuutta.
Eloisana liekkiönä
leikin lasna, kärsin nuorna.
Viimein muutuin aikuiseksi,
tein kuvastani jumalan.
Ja jyrähti kannelkielet!
Tulin teidän keskuuteenne.
Yksin meillä yöt tulevat,
yksin päivät lankeavat.
Yksin katson maailmaani,
yksin teen mä sen todeksi,
harhaksi, uskoksi – runoksi!
Kiersin maita, mantereita,
rakastelin, lauloin, soitin.
Mälläilin mä rikkauksilla,
tuhlasin jalokiviä.
Sitten sortuivat elämät,
unholaan jäi maailmamme.
Lähdin täältä mahtavana,
leiskuen kuin päivännousu!
