Yhta Yön Kanssa

...Ja polku avautui metsän keskelle kuulin kuinka pimeys kutsui minua hiljaa se kuiski, salaa vietteli, sieluni täytti voimalla, mieleni ajatuksilla Poissa ovat inhimilliset tarpeeni Olen jättänyt ihmiskuoren taakseni Hylännyt humanistiset aatteenne Olen sulautunut pimeyteen, yhtä yön kanssa ...Ja valo kuoli jäljessäni kaikki elollinen kuolee missä kuljenkaan Vain ulvovat sudet seuraavat minua Kun kuljen polkua kohti yön valtakuntaa Poissa ovat kaikki estoni Olen jättänyt ihmiskuoren taakseni Normaaleiden ihmismatojen typeryyden Olen sulautunut pimeyteen Olen Peto! Tunnen jäätävien tuulien puhalluksen kasvoillani Kun astun porteista Tuonelan En ole enää ihminen, olen noussut kaiken sen yläpuolelle Olen yhtä yön kanssa